tiistai 16. helmikuuta 2016

Pyörii kuin rasvattu salama

Saatiin marraskuussa tehtäväksi rakentaa lavasteet Valkeakosken kaupunginteatterin Grease musikaaliin. Innostuin kuulessani projektista, sillä näytelmässä on mukana muutama näyttelijätuttuni. Ja samalla kyse oli myös meidän ensimmäisestä teatterilavastuksesta. Mä olin pääasiassa mukana "pömpöösin" rakentamisessa, joka näkyy alhaalla olevassa kuvassa ylävasemmalla. Sitä tosin muutettiin myöhemmin, eli siitä ei tullut kolmio, kuten kuvassa.

    
Pienoismalli lavasteista

Pömpöösin etuosa


Pömpöösin sivuseinä, ja Gallen-Kallela, joka näyttää Stalinilta

Materiaalia ei oltu vielä tilattu, joten hyötykäytettiin vanhoja levyjä. Siellä näkyy mm. osastoon tutustuvien opiskelijoiden maalaamia harjoituskuvia. Joitain opiskelijoita harmitti lasten maalaamien kuvien tuhoaminen, mutta mulle oli vaan pääasia, että saadaan asioita tehtyä. Eli sahasin oikein mielelläni muiden taideteokset kappaleiksi, muahahhahhaaa!


 



Pömpöösin oven rakentaminen



Pömpöösin yläosassa oli kyseinen lattarauta, johon ovi tuli kiinni.

Rakensin oven, sekä suunnittelin ja toteutin oven pyörimismekanismin. Oven ylä- ja alaosaan tuli tapit, jotka tökättiin lattiassa olevaan reikään ja pömpöösin yläosaan. Oli siinä aikamoista mittaamista ja laskemista, että sai oven pyörimään oikein. Hyvin se kuitenkin onnistui ensimmäisellä yrityksellä!


Osa meidän luokasta rakensi auton musikaaliin, ja allekirjoittanut pääsi myös rattiin
Valmis pömpöösi

Ykkösten tiiliseinät

Ei saa hurjastella, tai muuten voi käydä näin

Tehtiin myös peili, jonka voi kiinnittää pömpöösiin oven toiselle puolelle, mutta sitä ei sitten käytettykään esityksessä. Tulipahan tehtyä. Ja samalla pääsi tutustumaan putken taivutuksen ydinfysiikkaan, se ei olekaan niin helppoa kuin luulisi.

Peili, josta puuttuu peilit.
Siellä ne nyt on koko komeudessaan Valkeakoskelle

Pömpöösin sisällä olevia tukirakenneviritelmiä

Siellä se ovi pyörii!



Tykkäsin kyllä tosi paljon kyseisestä projektista, eikä tarvinnut ylitöitäkään tehdä, sillä asiat edistyivät mukavaa tahtia. Käytiin katsomassa esityksen kenraaliharjoitus, ja meidätkin otettiin mukavasti huomioon esi- ja jälkispiikeissä. Oli kyllä hyvä esitys, ja jäi hyvä fiilis jälkeenpäin. Ja sain pienen lavasterakentajan orgasmin aina kun ovi pyöri. Ai että se pyörikin kivasti. Suosittelen ilomielin tekemään tämän kevään ulkomaanmatkan Valkeakoskelle! Samalla voi ihmetellä liikennevaloja, jotka pitää erilaista ääntä kuin Tampereella. Kulttuurishokki!

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Valkoisten käärmeiden hyvät yritykset

Olin erittäin paha ihminen, ja livistin koulusta keskellä viikkoa isoon miljoonakaupunkiin! (Lue: Helsinkiin) Olin ensin Whitesnaken keikalla jäähallissa järjestyksenvalvojana, ja seuraavana päivänä suuressa kansainvälisessä yritystapahtumassa Slushissa narikassa.


You shall not pass! (If you do not have the right pass)

Seisoin ensin 6 tuntia backstagen ovella, ja sen jälkeen 6 tuntia ulkona. Pääsin jälleen näkemään bändin lähietäisyydeltä, ja sain jopa lämppäribändi Dead Daisiesin kitaristilta plektran.

Näkymä lavalle vartiopaikaltani

Keikka meni hyvin, ja kun rokkarit poistuivat, pääsin itsekin nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään, Slushiin. Viime vuonna olin yli 20 tuntia kahden päivän aikana Slushin narikassa, mutta tänä vuonna mulla oli vain yksi 7 tunnin vuoro, sillä ensimmäisen päivän olin käärmeissäni. 

Siellä näkyy työpisteeni, Suomen suurin narikka
Slushin työkeikat ovat olleet molemmat mukavia, paljon hyvin pukeutuvia ihmisiä kalliine takkeineen, jotka he sitten tulevat ojentamaan mulle tai jollekin niistä kymmenistä muista narikassa työskentelevistä ihmisistä. Alue oli muuttunut tänä vuonna, narikka oli eri paikassa, ja muutenkin messukeskuksen tiloja käytettiin eri tavalla. Ruoka oli järjettömän hyvää, seisova pöytä poronkäristyksellä täytettynä! Hieman jäi harmittamaan etten ehtinyt käydä kiertelemässä työvuoron lyhyyden takia, vuosi sitten ehdin jopa kuunnella joitain yritysjohtajien puheita. Noh, pääsinpä ojentaman Mikael Jugnerille takin.

Staffpassi, muutamia narikkalippuja, ja kaikkea muuta mitä Slushista jäi taskuun



maanantai 9. marraskuuta 2015

Kovaa puuta

Oon maininnut lähes jokaisessa postauksessa, että ottaisin itseäni niskasta kiinni tämän blogin kanssa. Sanon sen jälleen, sillä yritän vihdoin olla sanani mittainen mies. Aloitetaan vähän vanhemmista projekteista. Tehtiin keväällä puulevystä laatikoita, jotka maalattiin kiven näköisiksi, ja lopuksi ne läiskittiin seinälle kuulosuojaimien ja muiden itsensäsuojelutavaroiden säilyttämiseksi. 

Ensimmäisen kiven malli

Lopputulos, ja vilaus toisesta kivestä ja sen mallista.

Mielestäni onnistuin ihan mukavasti ensimmäisen kiven kanssa, paremmin kuin osasin itseltäni olettaa. Laatikot pohjamaalattiin ensin muutamaan kertaan, ja sitten laitettiin kiveä pintaan. Käytin kivettämisessä sivellintä, luonnonsientä, pakkausmuovia, sekä vesipulloa kasteluun.

Toinen kivi valmiina, ja vilaus ensimmäisestä kivestä.
Seuraava kivi valmistui jo paljon nopeammin, kun tiesi hieman mitä on tekemässä. Vaikka yleisesti pintakäsittely ei ole se mun juttu, niin näiden tekemisestä pidin. Nautin kivestä. 

Siinä on valmiit kivet kiinnitetty seinälle


keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Unelmia ja sielunmessuja

Tämän kevään aikana on tullut pystytettyä ja purettua varsin paljon erilaisia messuosastoja Sastamalassa ja lähikaupungeissa. Me rakennettiin koululle messuseinät levyistä ja kertopuista, ja ne näkivät julkisuutta ensimmäisen kerran julkisuutta Tampereella rekrytorilla. Ja niistä saatiinkin varsin paljon kiitosta. Ne myös valmistuivat varsin nopeasti, aamulla saatiin käsky tehdä sellaiset, ja iltapäivällä ne olivat jo kovaa vauhtia matkalla Tampereelle. En itse ollut pystyttämässä niitä paikan päällä, mutta purkamisessa olin mukana.
Messusetti Tampereen rekrytorilla
 Sastamalan hyvinvointimessuilla oli kaikista eniten hommaa. Ensin perjantaina käytiin pystyttämässä pääesiintymislava, sekä laitettiin valaisukamat pystyyn. Lauantaina oltiin sitten Sadun kanssa hoitamassa valoajoa eri esiintyjille tarpeen mukaan. Messujen päättymisen jälkeen vuorossa oli tietenkin purku.
Kiitellyt seinät pystytettynä Sastamalan hyvinvointimessuilla

Näkymä valopöydän takaa Sastamalan hyvinvointimessuilla
 Tuoreimmat messut, jossa olin mukana, tapahtui viikonloppuna. Apulaisrehtori soitti mulle, ja pyysi että voisinko pystyttää ja purkaa messut Nokialla. Sehän oli sanomattakin selvää, että lähdin heti innostuneena mukaan. Kävin pitämässä palaverin apulaisrehtorin ja koulutusohjaajan kanssa, jossa selvisi, että mitä kaikkea messuille haluttiin. Alunperin suunnitteilla oli ottaa juuri ne kuuluisat kiitellyt seinät mukaan (ihan vaan sen takia, että niistä tykätään), mutta messuille lähti pystyttämään vain minä ja koulutusohjaaaja, joten käytännön vuoksi otettiin mukaan kuvassa näkyvä setti. Maanantaina käytiin tällä kertaa Anskun kanssa purkamassa se. Näistä messuista olin suhteellisen innostunut, sillä se, että apulaisrehtori halusi nimenomaan minut pystyttämään messut, osoitti että kenties olen tehnyt hyvää työtä! Ja tulipahan sitä puhuttua koulutusohjaajan kanssa, että minusta muodostuisi koulun messuvastaava. Saa nähdä, odotan innolla!
Koulumme osasto Nokian messuilla. Huomaa luovuus otsalaudan kehittelyssä

Yksinäinen messuosasto odottamassa purkua Nokian jäähallilla.
Tässä välissä on tullut myös pystytettyä mesusosasto Sastamalan messuille, josta voitin Nordean Jalmari-pehmolelun. Huikea otus. Myös Nokialle ajeltiin Sadun kanssa kaksistaan pystyttämään ja purkamaan rekrymessuille koulun osasto. Siellä pääsin oikein mikrofoniin esittelemään, että miten osasto on rakennettu. Ajoin myös silloin ensimmäistä kertaa koulun pakettiautolla. Aluksi se oli jännää, mutta ihan hyvin se siitä sitten lähti sujumaan. Tämä on muuten sinäänsä harvinainen blogiteksti mun tyyliin, sillä tästä ei löydy yhtään ainakaan ajateltua puujalkavitsiä! 

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Tampere Film Festival


Olen päivittänyt aivan liian vähän tätä blogiani, joten tästä päivityksestä lähtien siihen tapahtuu muutos! Tulin käyttäneeksi maaliskuun alussa kallista kouluaikaa olemalla poissa. Mutta se oli sen arvoista, olin nimittäin vapaaehtoistyöläisenä Tampereen elokuvafestivaaleilla. Pääsin katsomaan ilmaiseksi useita erilaisia lyhytelokuva (Ja tottakai hyödynsin tätä mahdollisuutta täyteen potenttiaaliin, tuli nähtyä niitä yli 10 tuntia) ja tutustuin uusiin ihmisiin. Tottakai siinä välissä tuli myös pystytettyä ja purettua kaikenlaista, eräskin purku alkoi Klubin suljettua klo 4 yöllä. Oli kyllä niin mahtava kokemus, että toivottavasti pääsen myös ensi vuonnakin paikalle!


Lisää työpaitoja kasvavaan kokoelmaani
Pakkahuoneen tärähtänyt katsomo, joka pystytettiin
Katsomon takana sijaitsevan loungen rakennusta



Loungessa sijaitsevia naisia, ja muita koristeita


Siellä möllöttää sivuprofiilini päätösjuhlissa